Tänään heti töiden jälkeen palvelija pakkasi pienen pilkullisen autoon ja lähti ajamaan kovaa vauhtia kohti Helsinkiä (toim. huom. ihan sallittujen rajojen mukaan kuitenkin). Parinkymmenen minuutin ajon jälkeen Nala löysi itsensä tutusta agilitypaikasta. Viereisissä häkeissä kävi taas kova miukuna, murina ja sähinä ja viime kerrasta poiketen nyt Nalakin uskalsi hieman osoittaa mieltään juttelemalla. Etenkin naapurihäkissä ollut pikkuveli sai muutamankin murinan osakseen.

Tällä kertaa jokainen kissa sai vuorotellen kokeilla laatikkoon menoa. Tarkoituksena oli siis, että kissa oppisi itse hyppäämään laatikkoon. Tätä oppia voisi sitten kotona muuttaa niin, että kissa oppisi käskystä hyppäämään esimerkiksi kuljetuskoppiin. Nalan mielestä paikka oli kuitenkin aivan liian jännittävä siihen, että se olisi voinut kuvitellakaan naksuttelevansa tai edes syövänsä katkarapuja. Ensi kosketus esteisiin ei siis lupaillut turhan hyvää. Hetken lepäiltyään Nala pääsi kuitenkin yrittämään uudemman kerran rengasestettä ja niin vain pieni pilkullinen meni mallikkaasti 3-4 kertaa renkaasta läpi.

Alla vielä kuva esteestä. Sattuneista syistä kuvia itse suorittajasta ei ole, koska palvelijan kädet eivät naksuttimen, kosketuskepin, herkkujen ja kissan vahtimisen lisäksi riittäneet enää hovikuvaajana toimimiseen.